Kiinnostaako Raudanniemen historia? Lue kuinka pienestä torpasta tuli monen mökkeilijän tuttu lomakohde.
Rauvanniemen tila sijaitsee Mikkelin itärajalla Koskentaipaleen kylällä Saarijärven rannalla. Rauvanniemi oli osa Halolan hovia, jonka kartano seisoo edelleen järven itäpuolella. Halola kuului kokonaisuudessaan Juvan kuntaan, josta Saarijärven länsipuolella sijainneet torpat irtautuivat Mikkelin maalaiskuntaan sotien jälkeen. Maalaiskunta liitettiin Mikkelin kaupunkiin vuonna 2001.
Gabriel sai suorittaa osan possakastaan ”etätöissä”
1900-luvun alussa Gabriel Luukkonen perheineen asuttivat Rauvanniemen torppaa. Muiden torppareiden tapaan Gabriel suoritti taksvärkkiä (savolaisittain possakkaa) eli hän työskenteli osan viikosta hoville. Korvaukseksi Luukkoset saivat asua Rauvanniemessä, kalastaa Saarijärvestä sekä vapaapäivinä raivata itselleen viljelytilaa torppansa ympäriltä.
Huonon jään aikaan työmatka Rauvanniemestä Halolaan kesti tunteja. Sen vuoksi Gabriel sai suorittaa osan possakastaan ”etätöissä” kotonaan Rauvanniemessä rakentaen hoville työkaluja ja tarve-esineitä.
Uuden torpparilain myötä torpparit saivat oikeuden lunastaa asuttamansa torpan itselleen ja niinpä Rauvanniemen tila siirtyi Halolan hovilta Luukkosille.
Gabrielin jälkeen tilan isäntänä jatkoi hänen poikansa Leevi ja tämän jälkeen Leevin poika Terho. Käsityötaito ja tietynlainen itsetekemisen asenne kulki Luukkosen suvussa sukupolvelta toiselle.
Sotien jälkeen maatalous koneistui nopeasti. Kehityksessä pienet tilat jäivät isojen jalkoihin. Rauvanniemi oli maastoltaan vaikea ja sen raivaaminen viljelykelpoisiksi pelloiksi oli hidasta ja raskasta. Kun alueen maatiloja sähköistettiin valtion tuella 1960-luvulla, Rauvanniemi jäi pienenä ”elinkelvottomana” tilana tuen ulkopuolelle. Maataloustuotteista oli ylitarjontaa ja hinnat laskivat. Terho viljeli tilalla ruista yhden satokauden, mutta omien sanojensa mukaan siitä jäi käteen vain känsät. Valtion kannustamana Rauvanniemen, kuten monen muunkin tilan pellot paketoitiin. Jotain muuta oli keksittävä.
Suurten ikäluokkien työt olivat siirtyneet maalta kaupunkeihin ja töiden ohella ihmisillä alkoi olla vapaa-aikaa. Monet kaipasivat lomillaan takaisin maalle, lapsuudesta tuttuihin maisemiin ja tonttikauppa kävi vilkkaana. Uusia mökkejä rakennettin paljon. Rauvanniemessäkin oli yli kilometri tyhjää länsirantaa ja muutama pieni saari, mutta kotitilan pilkkominen ja myyminen paloina pois ei tuntunut mielekkäältä.
Hirsirakentaminen kiinnosti Rauvanniemen nuorta isäntää Terhoa ja vuonna 1967 (22-vuotiaana) hän veisti kotirantaan saunan, joka on edelleen ahkerassa käytössä.
Nimi muutettiin Savon ulkopuolellakin ymmärrettävään muotoon, Raudanniemi
Suomalainen mökkikulttuuri ja puhdas luonto viehättivät myös saksalaisia ja kesäisin heitä matkaili Saimaan alueella jo yllättävän paljon. Terho alkoi mökkibuumin mukana rakentaa tilan rannoille hirsimökkejä vuokrakäyttöön. Kiikarissa oli niin kotimaan kävijät kuin saksalaiset turistit. Ensimmäinen rakennuslupa haettiin vuonna 1969 ja ”Ekamökin” ensimmäiset vuokralaiset tulivat keväällä 1970.
Mökit annettiin Lomarenkaan markkinoitaviksi ja Rauvanniemen tilan nimi muutettiin Savon ulkopuolella ymmärrettävään muotoon, Raudanniemi.
Aluksi varauksia riitti muutamaksi viikoksi kesässä, mutta kun rakennuspiirrustuksia ja louhintaa myöten kaikki tehtiin itse, se kuitenkin kannatti. Rautakaupasta hankittiin tiilet ja laastit, ikkunalasia, kattohuopaa ja nauloja.
Yhä useampi toivoi, että vuokramökillä olisi WC ja suihku
1970-luvun lopulla Raudanniemen länsirannalla oli jo neljä pientä hirsimökkiä sekä Terhon isoveljelle Taunolle kuulunut lautamökki. Osaavana timpurina Tatu oli mukana monissa veljensä rakennusprojekteissa ja myöhemmin hän myi Terholle myös tilan keskellä sijainneen oman mökkinsä vuokrakäyttöön.
1980-luvulla ihmiset alkoivat kaivata paremmin varusteltuja vuokramökkejä. Yhä useampi toivoi, että vuokramökillä olisi WC ja suihku sekä kunnollinen keittiö. Vuonna 1982 Raudanniemeen saatiin sähköliittymä ja alkuperäinen Papanmökki valmistui. Isovanhempien asunnoksi rakennettu yhden makuuhuoneen mökki siirtyi vuokrakäyttöön Leevi-papan kuoltua vuotta myöhemmin.
Linnunlaulua säesti moottorisaha sekä taltan ja vasaran kopse
1980-luvulla rantarakentamista alettiin säädellä tiukemmin, mutta uudelle talviasuttavalle vuokramökille sai poikkeusluvan lähelle rantaviivaa, kun vanhan kesämökin purki alta pois.
Raudanniemeen alkoi valmistua talviasuttavia mökkejä, jotka ovat edelleen käytössä. Näistä ensimmäinen oli Pohosniemi 1988. Vuonna 1989 valmistui uusi isompi Ainola ja sitten Riihiniemi 1991.
Tukit kaadettiin ja kuorittiin edellisenä talvena. Sahatavara tehtiin kenttäsahalla kotipihassa ja kuivattiin taapeleissa. Laipiolaudat, seinäpaneelit ja koivulattialankut käytettiin höylättävänä Mikkelissä. Hirsikehikko kohosi kotitalon pellolle kesän aikana. Lintujenlaulua säesti moottorisaha sekä taltan ja vasaran kopse.
Kesäsesongin jälkeen vanha mökki myytiin nopeimmalle niin, että ostaja purki ja tyhjensi tontin. Lomarengas alkoi ottaa varauksia tilalle kaavailtuun mökkiin seuraavasta juhannuksesta alkaen. Maansiirtotyöt ja uuden mökin pohjavalu piti saada valmiiksi ennen pakkasia. Hirsikehikon uudelleenpystytys tontille oli muutaman päivän homma, mutta talvi ja kevät vierähti mökkiä valmiiksi rakentaessa ja usein keväällä tuli kiirekin.
Välivuosina Terho veisti hirsikehikoita myytäväksi. Innokkaita ostajia riitti ja Raudanniemessä veistettyjä hirsirakennuksia on edelleen käytössä kymmeniä eri puolilla suomea, mukaan lukien kaksi omakotitaloa.
1990-luvulla mökkimatkailun suosio kasvoi tasaisesti. Venäläisten matkailu lisäsi vuokramökkien kysyntää Itä-Suomessa ja varauskalenteri alkoi täyttyä myös sesongin ulkopuolella. Vuonna 2014 Terho ja Aino jäivät eläkkeelle ja perheen nuorin poika Antti muutti puolisonsa Satun kanssa kotitilalleen Raudanniemeen asumaan ja pyörittämään mökkien vuokraustoimintaa. Toukokuussa 2019 tehtiin tilakaupat ja Antista ja Satusta tuli virallisesti Raudanniemen uudet yrittäjät.
Teksti: Antti Luukkonen 2021
